3 virhettä, joita kadut vanhana + video

Tähän postaukseen olen koonnut sinulle 3 virhettä, joita tekemällä kuolinvuoteella kaduttaa.

 

 

Virhe 1: Hyvinvointisi ei ollut ’’elämäsi tärkeimmät asiat TOP 5’’- listalla


Ajattelit ehkä, että myöhemmin on sitten aika pitää omasta hyvinvoinnista huolta. Aina kuitenkin tuli jotakin muuta, ja yhtäkkiä huomaat että sitä kallisarvoista aikaa ei enää ole.


Pidit huolta elämässäsi lapsistasi, puolisostasi, lemmikeistä, kodista, omista vanhemmistasi, parhaimmillaan (tai pahimmillaan) myös serkkusi kaiman kummin gerbiilistä.

Millä sijalla sinä itse olit?

En sano, etteikö toisista saisi pitää huolta. Saa ja pitääkin, mutta jos siinä samassa unohdat itsesi, kaivat itsellesi syvää kuoppaa.

 

Auttamiseen on oltava myös halu ja oma tahto. Siinä vaiheessa, kun toisten huolehtimisesta tulee pelkkä velvollisuus, se kuormittaa sinua liikaa. Parhaimmillaan muista huolehtiminen ja muiden auttaminen antaa sinulle energiaa ja hyvää mieltä, jolloin se on juuri niitä asioita, joita sinun kannattaa tehdä.

 

Kumpaa huolehtimista ja auttamista sinä harrastat?

 

Virhe 2: Mietit liikaa mitä muut sinusta ajattelevat


Ensin mietit mitä vanhempasi sinusta ajattelevat. Sitten kasvat ja mietit, mitä opiskelukaverisi sinusta pohtivat. Seuraavana listalla on puoliso, yhteiskunta, työkaverit, sukulaiset, naapurit, tutut jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.


Missä vaiheessa alat tarkastella elämääsi siitä näkökulmasta, mitä itse olet siitä mieltä? Mitä haluat tehdä, mistä et pidä, mitä toivot elämääsi enemmän, mitä vähemmän…


En tarkoita, ettetkö voisi keskustella elämäsi valinnoista sinulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tai että poljet muut jalkoihisi miettimällä ainoastaan sinua itseäsi. Puhun nyt siitä, että olet määritellyt elämäsi ja sen suunnan ainoastaan tai suurilta osin sen varaan, että miellyttäisit valinnoillasi muita.


Oletko sinä toiminut näin?

 

Virhe 3: Elämänilo katosi vaatimalla itseltä liikaa


Miten paljon vaadit itseltäsi?


Vaaditko itsesi napakasti, mutta lempeästi tavoittelemaan elämää jota haluat elää. Teet asioita unelmasi eteen, mutta epäonnistumisen tai virhearvion kohdalla osaat kohdata itsesi inhimillisesti ja empaattisesti jatkaen hetken päästä uudella innolla yrittämään uudestaan. Kuulostaako tämä sinulta?


Vai ruoskitko itseäsi kenties niin, ettei elämääsi mahdu sanat armollisuus, inhimillisyys tai rakkaus itseä kohtaan? Virheen kohdalla syytät itseäsi, etkä enää uskalla yrittää uudestaan negatiivisen ryöpytyksen jälkeen, jonka sait sinulta itseltäsi?


Kuolinvuoteella katsot itseäsi säälien. Kunpa olisit pystynyt kohtaamaan tuon inhimillisen ihmisen kaikkine virheineen ja epätäydellisyyksineen. Kohtaamaan häntä lempeydellä ja terveellä itserakkaudella.


Miten erilaista elämäsi olisit ollut?

Kerro kommentteihin, ovatko nämä asioita joita uskot elämäsi lopussa katuvasi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.